Rusakon poikanen nähty - tarvitseeko auttaa?
(teksti kopioitu muualta)

Yksinäiseltä näyttävä rusakonpoikanen ei yleensä ole orpo vaan odottaa emoaan.

Rusakonpoikanen on tummanruskean ja mustan kirjava pienimmillään alle 10 cm pituinen karvapallo. Hyvänä tuntomerkkinä toimii myös otsalla näkyvä pieni valkoinen ”tähti”. Rusakkoemo ei tee pesää lainkaan. Rusakot ja jänikset synnyttävät ensimmäiset poikueensa helmi-maaliskuussa. Poikasia syntyy kesän aikana parin-kolmen kuukauden välein. Nyrkinkokoiset poikaset jäävät yksin heti synnytyksen jälkeen. Paksu turkki suojaa niitä kylmältä. Rusakot synnyttävät 2-5 poikastaan eri paikkoihin parin metrin päähän toisistaan ja käyvät imettämässä niitä vain kerran pari yössä. Muun ajan poikaset kyyhöttävät paikoillaan luottaen suojaväriinsä ja hajuttomuuteensa. Koirakin saattaa ohittaa rusakonpoikasen vajaan metrin päästä havaitsematta sitä. Mikäli rusakonpoikaseen kosketaan, se menettää hajuttomuuden suojan ja on sen jälkeen täysin petoeläinten armoilla. Pahin vihollinen on usein ihminen, joka koskee poikaseen sen “pelastaakseen”.

Yksinäiseltä näyttävä rusakonpoikanen ei siis yleensä ole orpo vaan odottaa emoaan. Ihmisen ei tule koskea poikaseen, jotta emo ei hylkäisi sitä. Ihmisen hoivissa rusakonpoikaset kuolevat lähes aina.

Kaupunkialueella rusakot synnyttävät usein vilkkaille, avoimille paikoille välttääkseen luontaiset viholliset kuten ketut, koirat ja kissat. Mikäli poikaset ovat hankalassa paikassa esimerkiksi lasten ulottuvilla, niitä voi varovasti siirtää muutamia metrejä siten, että niihin kosketaan mahdollisimman vähän.
Siirto on tehtävä huomiota herättämättä, koska esimerkiksi varikset seuraavat ihmisen toimia ja voivat siten löytää poikaset. Varikset käyttävät rusakonpoikasia ravintonaan keväisin. Mikäli rusakonpoikanen on pakko siirtää, siihen ei saa koskea paljain käsin. Paras tapa on kerätä lähistöltä esim. heinätukkoja ja nostaa poikanen niiden varassa parempaan paikkaan.
Kuitenkin max.5 metrin päähän alkuperäisestä, muuten emo ei enää löydä sitä ja hylkää sen.

Jos vahinko on kuitenkin jo tapahtunut ja poikanen on vaarassa jäädä hylätyksi, ota yhteys valvojaan. Yön yli sen voi säilyttää lämpimässä, hämärässä paikassa, esim. heinällä tai sanomapaperilla vuoratussa pahvilaatikossa. Ruoaksi voi tarjota tuoretta heinää, voikukanlehtiä ja kädenlämpöistä maidonvastiketta (kissalle tarkoitettua emonmaidonvastiketta, vuohenmaitoa) varovasti pipetillä suuhun.
Vesi- tai muuta astiaa ei laatikkoon saa jättää.

Muista AINA varmistua että luonnosta löytämäsi poikanen on avun tarpeessa. Voit aina tarkistaa asian ensin esim. luonnonvaraisteneläinten hoitajalta Hannele Mäkiseltä p. 045-185 4844